Oulussa 13.–15.9.2024 järjestetyt ampumajuoksun SM-kisat olivat unohtumaton elämys ensikertalaiselle. Intensiiviset kolmipäiväiset kisat tarjosivat uusia haasteita ja tiukkoja hetkiä, mutta samalla mahdollisuuden kokea lajin ja seuran yhteisöllisyys aivan uudella tasolla.
Perjantaina kisattiin viestit, joissa juoksin keskimmäisen osuuden Halikon Hakoniskojen naisten yleisen sarjan joukkueessa. Matkaan lähti neljä joukkuetta ja sijoituksemme oli neljäs, eli melkein oltiin mitaleilla! Tässä kovassa joukkueessa olin tietenkin se heikon lenkki, mutta sain osakseni valtavasti kannustusta ja meillä oli loistava joukkuehenki!
Lauantaina vuorossa oli normaalimatka, jossa ammunnalla oli merkittävämpi rooli, mikä näkyikin selvästi lopputuloksessa. Neljältä ampumapaikalta tulleet aikasakot (+30s / sakko) vaikuttivat suoraan sijoitukseen, joka minulla oli 12./13. Juoksulla ei pystynyt niin hyvin kompensoimaan heikkoa ammuntaa tällä matkalla.
Sunnuntaina viikonloppu huipentui vauhdikkaaseen pikamatkaan, jossa oli vain kaksi aamuntaa; yksi makuu ja yksi pysty. Tässä kisassa suorastaan pääsin loistamaan juoksuvoimillani ja nappasin sijoituksen 10/.15. Yksi yllättävä tiukka tilanne sattui makuuammunnassa, jossa tähtäimeen oli päässyt vesipisara, enkä tiennyt mitä tehdä. Onneksi Ilkka Ratamo pelasti tilanteen ja neuvoi puhaltamaan tähtäimeen ja aloin näkemään taulut!
Jokaisella matkalla sakkoja kertyi muihin kilpailijoihin verrattuna runsaasti, mutta se oli täysin odotettavissa ensikertalaiselta. Kisoissa suoriutumiseni kertoi rehellisesti sen, että kehittymällä ammunnassa pystyisin paljonkin parantamaan sijoituksiani – ainakin on tiedossa, mihin petrata ensi kautta silmällä pitäen! Iloinen yllätys oli kuitenkin se, että henkilökohtaisilla matkoilla en jäänyt viimeiseksi, ja erityisesti pikamatkalla juoksuvoimani auttoivat kompensoimaan heikompaa ammuntaa. Lisäksi olin tyytyväinen siihen, että rikkeitä ei tullut millään matkalla – jokainen suoritus meni sääntöjen mukaan.
Kisaviikonlopusta teki erityisen se, että seuramme suuri yhteisöllisyys näkyi ja tuntui joka hetkessä. Jokainen osallistuja, olipa hän kokenut konkari tai ensimmäistä kertaa mukana, sai tukea ja kannustusta – eikä vain omalta seuralta, vaan myös muilta lajin harrastajilta. Tämä korosti sitä, kuinka vahva yhteishenki ja hyvä tekemisen meininki vallitsevat ampumajuoksun maailmassa.